maanantai 2. maaliskuuta 2015

Musti&Mirri pentutapaaminen



Kaapokin oli mukana,tosin aidan toisella puolella kun on jo sen verran iso. Ostelin herkkuja Keppiselle sekä vinkupallon joka on ihan lemppari lelu. Lisäksi lihoja pakkaseen sekä muutaman pussiruuan joita nyt ei kuvissa ole.


Ollaan näissä tapaamisissa käyty siitä saakka kun Remi on ollut 14viikkoinen. Tapaamisia on karhulan mustissa ja mirrissä joka keskiviikko kello 17--> ja ollaan kyllä tykätty käydä aina epäsäännöllisesti niissä. Viime keskiviikkonakin käytiin ja meni oikein hienosti luukun ottamatta loppua kun eräs akita hermostui ja lopulta murinan ja ärinän päätteeksi purasi meidän pientä...Keppinen järjesti kunnon itku shown kun säikähti reppana ja niin se ulisi siellä nurkassa kauhusta kankeana kunnes kävin syliin ottamassa :( onneksi selvittiin säikähdyksellä ja tapahtuman jälkeen lähdettiinkin sitten ulos vielä Kaapon kanssa haistelemaan. Oltiin ennen pentutapaamista käytykkin Kaapon kanssa riehumassa joten olihan se Keppinen jo aikas puhki... Paikalla oli kuvaaja ja toimittajakin ja seuraavana aamuna kymärissä oli muutama kuva jutun kera Keppisestä ja muista koirista.


Parhaimmillaan koiria oli tuolla kehässä joku kymmenkunta. Pahoittelut huonolaatuisista kuvista joista saamme kiittää puhelintani tällä kertaa,heh ehkä ensikerralla muistan kameran mukaan.


"Neljän kuukauden ikäinen keeshond, eli hollantilainen pystykorva Minta (vasemmalla) päätyi pentutapaamisessa nuoren uroksen lähentelevän ihailun kohteeksi" haha meidän Keppisen siis:D


On se onnistunu työntämää kuononsa tuonnekkin vasempaan kulmaan...Se kameramies oli Keppisestä kiinnostavampi ku lajikaverit.

maanantai 23. helmikuuta 2015

Lappalaisia joka puolella


Eilen kirjottelinkin että mentäis tänään Kaapon kasvattajalla käymään ja niin mentiinkin sitte. Iskä haki mut ja Remin klo14 aikoihin jonka jälkee haettiin Mari ja Kaapo vielä matkaan mukaan tietenkin ja sitte suunnattiin kohti Kaapon kasvattajan kotia. Perillä meitä oottikin jo pihan täydeltä koiria ja ihmisiä, Kaapo päästettiin heti muiden rotutoveriensa sekaan mutta mä pidin Keppistä sylissä varmuuden vuoksi koska meno oli aika rajua...Annettiin Kaapon äidin nuuskia remiä mutta sekin käyttäyty tosi agressiivisesti tätä kohtaan niin otin syliin ja Keppinen saikin sitten odotella autossa hetken että "isot koirat" rellestivät pihalla. Lopulta kun muut olivat omissa aitauksissaan ja isolla pihalla enään Kaapo ja toinen nuorukainen uskalsin ottaa Remin autosta telmimään.

Kaapo se vaan komistuu päivä päivältä !



Tää edessä oleva lappalainen oli kyl niin sydäntenvallottaja ♥ Ikää tällä oli kuitenkin jo 11vuotta mutta silti jakso nuorempia välillä paimentaa ja niin reippaana että ei voi kuin ihailla


Pojilla vähän omaa kivaa :D



Lopulta kun sitten otin Remin leikkimään Kaapon ja toisen nuoren pojan kanssa meni kaikki superhyvin ja pikkuinen korvaeläin niin sinnikkäästi kimpoili kahden ison välissä, hih pieni ja pippurinen. Keppinen on kyllä niin reipas että pienen miehen alun ego kyllä paistoi tuolta noiden kolme kertaa isompienkin joukosta...heh. Oli ihana nähdä nää kaikki lappalaiset ja päästä hetkeksi niiden touhuja seuraamaan, niin mahtavia koiria kaikki ♥ Kaapo jäi vielä telmimään kaverien kanssa ja harjoittelemaan näyttelyhommia Marin kanssa kun me lähdettiin pikku Keppisen väsyttyä iskän kyydillä kotiin huilaamaan. Huomenna onkin sitten pentutapaaminen lillin eläinkaupassa, keskiviikkona taas mustissa&mirrissä...








Iskän sylissä ja Marin siliteltävänä on niin hyvä olla ♥


sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Ikuinen pentu

vas. Keppinen tasan kuukausi sitten oik.tänään kuvattu Keppinen

Aika se vaan rientää ja musta tuntuu että keppinen kasvaa joka päivä vaan lisää, missä on se pieni lyhyt kinttunen ja jättikorvanen eläin? Tai no ne isot korvat täältä vielä löytyy, eilen kateltii jotakin luonto-ohjelmaa ja äippä totes että korvakoirat vois hyvinki olla jotakin sukua meidän Keppiselle, hahah ai vähä nauratti. Silloin kun 12viikkosena käytiin ottaas ekat rokotukset painoa oli tasan 4kg nyt taas edellisillä rokotuksilla oli reilu 1.5kg tullut lisää ja siitäkin on melkein kuukausi. Huomattavin ero on vamaan toi korkeus ja se että kehon osat on ehkä vähä tasapainosemman näköset, kokoerot alkaa tasottumaan. Laskeskelin että ikää on nyt 4.5kk, apua...


 Ei keritty tänään pentukouluun eikä olisi kyytiäkään ollut joten jäi nyt välistä mutta illemmalla olis tarkotus käydä Kaapon kanssa leikkimässä mikäli iskä meijät sinne käy koukkaas. Huomenna mennään Kaapon kasvattajalle katselemaa lapinkoiria Kaapon ja Remin voimin, päästään varmaan telmimään ja haistelemaan niin hirmusesti että oksat pois, sellasta kivaa siis tiedossa huomiselle! Tiistaina ja keskiviikkona on pentutapaamiset mikäli päästään meneen.







lauantai 7. helmikuuta 2015

Kipeenä



Kuten otsikko kertookin oon nyt ollu aikas kipeenä enkä pysty tätä blogia nyt ainakaan tällä hetkellä aktiivisesti päivittelemään, heti kun paranen lupaan kyllä jatkaa postailua ja kuvailua ;) nyt saatte tyytyä tähän karheaan mitä meille kuuluu postaukseen. Meillä on mennyt ihan hyvin Remillä ainakin ei olla päästy koirakouluun eikä pentutapaamisiin juurikin mun sairastumiseni vuoksi mutta ollaan muuten touhuiltu vaikka ja mitä.. Koirapuistoiltu lähinnä keppisen ihan maailman parhaimman ystävän Kaapon kanssa (eli siis marin ja isin lappalaisen kanssa). Lisäks ollaan juoksenneltu yksinään puistossa leikkien keppien kanssa ja lenkkeilty paljon.





Torstaina oli itseasiassa meidän toinen rokotus jossa annettiinkin nyt sitten samalla ton tehostusrokotteen lisäksi raivotauti rokotus, eli nyt on rokotukset vuodeksi eteenpäin kunnossa, jee :)

Eipä tässä muuta kun koitetaan parannella ja palaillaan sitte uusien kuulumisien kera!


tiistai 3. helmikuuta 2015

Mitä koira minulle merkitsee?

Aihe on aika monimuotoinen ja laaja, tähän kysymykseen ei varmasti pysty täysin vastaamaan vaikka kuinka yrittäisin. No tässä kuitenkin omaa pohdintaani aiheeseen josta on useammassakin blogissa ja foorumeilla vuosikaudet väännetty. Tähän aiheseen itse päädyin muutama viikko sitten sattuneen facebook myrskyn vuoksi.

Tämä facebook myrsky sai alkunsa siitä kun lisäsin muutama viikko sitten kuvan Remistä ja Kaaposta. Kuvateksti taisi olla "lappalainen Kaapo 6kk ja Remi lappalainen+papillon mix 14viikkoa". No ensimmäiset kommentit olivat rataa "todella söpö" "vooi ei mikä komea pikkunen ja hänen suuri kaverinsa" puspus ja niin edelleen. Ei mennyt kauaakaan kun keskustelun sävy tästä muuttuikin jonkun itseään kasvattajana mainostavan naisen kommentin vuoksi. Muutama kasvattaja oli siis ehdottomasti sitä mieltä että koirani on virhe ja toivatkin kovaan sävyyn esiin kerta toisensa jälkeen sitä että kaikki rodut pilataan risteyttämällä niitä keskenään jne.



Tosiaan. Kyllähän mä tiesin että näitä kukkahattu tätejä on ja rotunsa puolesta puhuvia mutta ihan oikeasti en kyllä tosiaan ollut varautunut tälläiseen hyökkäykseen sen vuoksi että koirani nyt sattuu olemaan RISTEYTYS. Tästä nyt sitten päästäänkin osittain aiheeseen että mitä koira minulle merkitsee. Koira ei todellakaan ole mun silmissä mikään harrastusväline niinku vaikkapa luistimet taikka surffilauta. Koira on eläin, perheenjäsen. Tottakai harrastaminen kuuluu mielestäni koiran omistajan elämään ja terve koira tarvitsee aktiiviteettejä elämäänsä mutta jos ihminen näkee koiran vain kauniina esineenä on siinä jo jotakin pielessä. Se että kasvattaja haluaa pitää rodun puhtaana ja on omistautunut niin sehän on hienoa mutta eihän se ole keneltäkään pois jos joku ostaa risteytykoiran, päin vastoin! Mielummin annan kodin koiralle joka sitä tarvitsee, adoptointi olisi ollut meilläkin vaihtoehtona mutta löysimme Remin ja voin sanoa tässä blogissa myrskyä aiheuttamatta että se maksoi miltei tismalleen yhtä paljon kuin puhdasrotuinen lajinsa edustaja, syystä että koira haluttiin oikeasti hyvään kotiin ja tämä pentue oli suunniteltu. Päädyimme siis Remiin enkä kertaakaan miettinyt että voi ei se on huonompi kuin rotukoira. Samaa lihaa ja verta ovat :) Toisaalta kyllä voisin myös rotukoiran hankkia sitten seuraavaksi koiraksi sillä haluaisin päästä kunnon näyttelyihin. Tämä on täydellinen oma rotunsa mulle, Keppinen.

Kaksi yhtä täydellistä koiraa mun silmissäni, vaikka toinen onkin risteytys ja toinen aitolappalainen :D


Keppinen on mun ihan ensimmäinen oma koira, aiemmin meillä on ollut naapurien collie viettämässä viimeisen elinvuotensa heidän ajanpuuttensa vuoksi ja iskällä on siellä on naisystävällään Kaapo ♥ Lisäksi kavereilla ja sukulaisilla on ollut koiria, pienenä pelkäsin niitä sillä mun päälle hyökkäsi pahasti joku gorgi mutta vanhemmiten en tapahtunutta edes muista. Halusin pitkään omaa koiraa mutta se ei onnistunut kotona asuessani sillä äidilläni on 2 näyttelykissaa ja hän ei koiraa halunnut muutenkaan kun joskus aikanaan äitin pumi karkasi eikä sitä löydetty ja Ruffe collie kuoli joten kokemukset eivät ole uuteen koiraan niin ajaneet. No nyt kun asutaan omillamme mulle tarjoutui tilaisuus koiran ottamiselle, pitkään etsittiin sopivaa oikeaa koiraa meille ja olin jo melkein päätymässä yhteen villakoiraan mutta sitten aattelin että haluun ehkä hieman isomman rodun ja suomenlapinkoiraa etsin, siitä oli siis tietoa Kaapon kautta. No löytyi Remi joka on mixi lappalaista ja papillonia, täydellinen jättikorva mä vaa mietin ja päätös tän ottamisesta synty ekan tunnin aikana kun siihen tutustuin.

Hankin koiran myös siksi haaveiden lisäksi että tarvitsin oikeasti jotakin tahdittamaan ja täyttämään mun päivät. Halusin harrastuskaverin kun lopetin ratsastamisen ja kaipasin uutta harrastusta. Remi on tuonut mun elämään niin paljon iloa ja toimintaa, se saa mut vaan toteamaan että päätös oli oikea enkä ole päivääkään katunut sitä että Remin otin. Koira siis merkitsee mulle eläntoveria, harrastuskaveria ja perheenjäsentä näin tiivistettynä.




Koirapuisto temmellykset




Lähettiin tänää mun koulun jälkee Keppisen kanssa lenkille, toinen oli 6tuntia jo ollut yksinään kotona ja meno täällä oli kyllä sen mukanenki :D Kenkiä joka puolella kun hulivili kuljettelee niitä huvin vuoksi joka paikkaan. Lehdet revittynä joka puolella... ilmeisesti postimies oli meille jotkut sanomat tuonnu mutta ei niistä enää mitään jäljellä ole, no hyvä että vauva osaa viihdyttää itseään. Kyllä se tyytyväisenä lenkille sitten lähtikin









 Käveltiin ympäriinsä puistossa ja kaupungilla kunnes aattelin että hei mitäpä jos käytäis koirapuistossa ottaas muutama kuva ja siellä olikin jo koiruli odottamassa. Ensin nuuhkittiin aidan raosta ja sitte mentiin sisälle riehumaan :) Kyseessä oli Everest niminen dreeveri poika. Koirulit ystävysty heti ja telmittiin siellä puistossa joku reilu puoli tuntia. Tuli siinä yksi villakoira poikakin pyörähtämään, ei ainakaan vauhtia puuttunut! Sovittiin Everestin omistajan Ainon kanssa että mennään joskus lenkille tai uudestaan koirapuistoon, koirat tuli niin hyvin juttuun ja mukava saada lenkkiseuraa ja muutenkin koirakaveri ei aina tarvitse yksinään koiran kanssa touhuilla, asutaan niin lähekkäinkin että oli oikein mukava sattuma. Hih, antoisa lenkki siis kaikin puolin.






Huomenna olisi mustin&mirrin pentutapaaminen niinku joka keskiviikko mutta en tiedä päästääkö millään kun mulla on autokoulu just viideltä ja se taitaa loppua puol tuntia ennen ku pentutapaaminen joten ei taideta keretä ellei Joel mene koiran kanssa ilman mua, saa nähdä saanko sen suostuteltua menemään ;) Ihana kun ei enään ole ihan pelkkää loskaa, oikeeta lunta maassa eikä tupruta märkää lunta, aurinkoki näyttäyty tänään.